Päivi Lipponen

Kadonneet lapset

Peruskoulun jälkeen kaikki nuoret eivät löydä itselleen mielekästä jatko-opiskelupaikkaa, eivätkä pääse töihin. Keitä he ovat?

Helsingissä ikäluokasta tipahtaa arviolta 1.000 nuorta. Tämä luku kasvaa, kun otetaan huomioon lukion (n. 2%) ja ammattikoulun (yli 9 %) keskeyttäjät. Erityisopiskelijoiden keskeyttämisprosentti on jopa 18 %.

Nämä nuoret katoavat tilastoista. Helsingin kaupungista ei löydy virastoa tai viranomaista kenen vastuulla he ovat. Eikä sellaista virastoa olekaan.

On olemassa projekteja. Aikalisä-projekti ja juuri aloittava projekti, jossa yhteistyössä ovat nuorisotoimi, opetus-, sosiaali- ja terveysvirasto. On olemassa työpajatoimintaa ja oppisopimuskoulutusta.

Valtuuston tehtävä on päättää vastuullinen virasto, näitä nuoria varten. Se on poliitikkojen tehtävä.

Tilastokeskus arvioi, että koko maassa oli kadonneita 15-24 vuotiaita nuoria vuonna 2005 noin 14.000, siis Riihimäen tai Imatran kokoisen kaupungin verran.

Tilastokeskus luettelee näitä nuoria nimikkeillä: nivelvaiheiden pudokkaat, koulutuksen ja työelämän ulkopuolle jääneet, toimettomat, työttömät, varhaisessa vaiheessa koulutuksen keskeyttäneet. Termit avautuvat lukijalle, mutta avautuuko lukijalle se, että taustalla on kokematon nuori, joka etsii paikkaansa yhteiskunnassa.

Kuinka yksin nämä nuoret paikkaansa hakevat. Luettuani tilastokeskuksen tiedotteen, väitän, että nämä nuoret eivät ole syrjäytyneitä, vaan syrjäytettyjä. Kukaan nuori ei halua syrjäytyä.

Kohtaako näitä nuoria kasvokkain kukaan? Tipahtavatko he peruskoulun päästötodituksen kanssa peräkamariin pelaamaan tietokoneella?

Turun Sanomissa 28.9. kerrottiin Turun nuorisotoimen ratkaisusta. Nuorisotyöntekijät tarjosivat nuorille aikaa puhua ja olla. He kaipasivat välittäviä aikuisia mukaan työhön ja muistuttivat aikuisen tärkeydestä nuorten elämässä. Lainaan lehtijutusta vielä erään nuoren kommentin: "Kauheaa huomata, että ympäristökin on epävarma."

Onko niin, että me emme tiedä tarpeeksi nuorten elämäntilanteesta? Onko elämä yksilösuoritus? Saako nuori epäonnistua, vai seuraako siitä automaattisesti tipahtaminen? Joutuuko nuori omilleen liian aikaisin? Kuinka moni näistä nuorista on maahanmuuttaja?

Meillä aikuisilla on voimakas huoli ja pelko. Vanhempien syyttäminen on liian helppo ratkaisu ja siitä kyllä lehdistö on pitänyt huolen.

Lapsiperheiden palveluita pitää parantaa ja koulua on kehitettävä nuorten tarpeista arvioiden. Opinto-ohjaukseen kouluissa on panostettava. Nuorisotyöntekijöiden on löydettävä kadonneet lapset, ennen kuin he katoavat. Koulun ja nuorisotyön on löydettävä toisensa ja yhdistettävä voimavaransa ja osaamisensa niin, että kukaan ei katoa. Me aikuiset pystymme siihen yhdessä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Käyttäjän marihuusko kuva

Hei Päivi,

voin kertoa sinulle yhden tällaisen nuoren tarinan:

Poikani pääsi peruskoulun jälkeen Heltechiin opiskelemaan linjaa, joka ei kiinnostanut häntä lainkaan ja oli viimeisenä hänen toivomuslistallaan. Vanhempainillassa kysyin opettajilta, kuinka koulussa on varmistettu poissaolojen seuranta, kun osasin odottaa, ettei motivaatio koulunkäyntiin ole kovin korkealla. Käytössä oli kuulemma reaaliaikainen seuranta, jolloin vanhemmille lähtee heti tieto, jos alaikäinen opiskelija on pois koulusta. Marraskuussa poika lopetti luvallani opiskelut, koska ei nähnyt mitään mieltä opiskella alaa, jolla ei haluaisi ikinä työskennellä. Helmikuussa (!!) koulun "reaaliaikainen seuranta" havahtui ilmoittamaan minulle, että "poikanne ei ole enää käynyt koulussa". Ellei meillä olisi ollut niin luottamukselliset välit, että poika kertoi aikovansa jäädä kotiin (itsehän lähdin aamuisin töihin), niin kolmatta kuukautta olisin ehtinyt kuvitella hänen käyvän koulua.

Meidän kohdallamme tarina näyttää saavan onnellisen lopun. Poika pääsi media-alan työpajaan ja sittemmin toivomalleen alalle (sinne työllistyminen tulee olemaan sitten oma ongelmansa, onhan media-ala kovasti suosittu ja tekijöitä tarvitaan kuitenkin vain rajallisesti). Nyt hän opiskelee alaa kolmatta vuotta ja suorittaa parhaillaan harjoittelua Etelä-Euroopassa. Edessä on kesällä alkava intti ja sen jälkeen nähdään mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Minulla ei ole vastausta kysymyksiisi ja pohdintoihisi, mutta henkilökohtaisesti näen peruskoulun yläasteen ja toisen asteen opintojen tilan isoa muutosta kaipaavana. Nimenomaan opinto-ohjaukseen tulisi olla aikaa ja resursseja. Tarvitsemme tekijöitä perinteisille käsityöaloille, mutta vanhemmilla ei välttämättä ole osaamista motivoida siihen. Monissa perheissä lukio nähdään muutenkin ainoana vaihtoehtona. Kouluissa ei ole mahdollisuuksia päästä opinto-ohjaajan, kuraattorin, psykologin tai lääkärin vastaanotolle. Hyvällä tuurilla kerran viikossa on mahdollisuus tavata terveydenhoitajaa. Muualla opiskelevat toisen asteen opiskelijat eivät pääse tarvittaessa edes lääkäriin muutoin kuin matkustamalla kotipaikkakunnalleen. Luokattomissa kouluissa opiskelijat katoavat, kukaan ei oikeastaan tiedä missä he ovat ja miten heidän opintonsa etenevät.

Siitä puheenollen, olihan tässä vielä yksi kömmähdys matkan varrella: poikani aloitti ne media-alan opinnot Ingmanin oppilaitoksessa Siilinjärvellä, mutta muutti kevättalvella 2008 Arabianrantaan. Nyt syksyllä opintotukea ei yhtäkkiä tullutkaan. Kun syytä selvitettiin, niin hänestä oli mennyt Kelalle tieto, ettei hän opiskele enää Siilinjärvellä, mutta luokanvalvojaa, opinto-ohjaajaa ja rehtoria lukuun ottamatta kukaan ei liioin tiennyt hänen opiskelevan Arabianrannassakaan (lukukausi oli alkanut, hän oli jo harjoittelussa josta oli tehty sopimukset ja kaikki paperit olivat kunnossa). Siinä vaiheessa emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa.

Nyt sille onneksi pystyy nauramaan, mutta jos hän olisi joutunut yksin selviytymään tässä viidakossa niin en tiedä kuinka alle kaksikymppinen nuori olisi osannut ja jaksanut tapella tietään kaiken byrokratian läpi.

Yst.terv.
Mari Huusko
YTM, yrittäjä
Kokoomus Helsinki

Näiden "tipahtaneiden" osuus tulee kasvamaan jatkuvasti siellä PK seudulla ja esimerkiksi Turussa myös tulevaisuudessa. Ainoa keino vähentää tätä poliitikkojen luomaa "kehitystä" on määritellä käsitteet työ ja menestys kokonaan uusiksi. Keskeisintä tässä olisi luoda nopeasti esimerkiksi kunnallisia "ostoskärryjen työntäjien" ja "jalkapallon potkijoiden" virkoja ja täyttää näitä sitten nykyisillä värikkäillä sosiaaliavustusten saamisen huippuosaajilla.

Käyttäjän saaristo kuva

Paraisilla lapset eivät katoa mihinkään!
*Kaikki* löytyy Valintatalon luota klo 20.00 jälkeen, koska siinä on katos.

Päättäjät katsovat muualle, virkamiehiä ei Valintatalolla illalla näy, ja suuressa viisaudessaan nämä yhdessä katsovat ettei nuorisotiloja varsinaisesti tarvita.
Pallopelit riittävät: pingis, futis ja biljardi
50-luku elää vahvasti Paraisilla! (No, myönnettäköön, ettei meillä ollut biljardia.)

Juu, esilletuomasi asia on hieman eri vinkkelistä ja hyvin tärkeä!

Henry Björklid, melkein umpivihreä, kansalaistoiminnan puolestapuhuja

Ehdokas tietää hyvin mihin 20.000 suomalaisen nuoren koulutttamiseen tarvittavat resurssit menevät. ---- Niillä koulutetaan 20.000 ulkolaista nuorta, ilmaiseksi. Mikään muu maa ei moista hölmöilyä enää harrasta, umpihölmö ruotsikin kouluttaa ilmaiseksi vain EU-maiden kansalaisia.

Käyttäjän helanes kuva

Syrjäytetty on huono ilmaisu, mutta ehkä heitteillejätetty. Huomautan kuitenkin, että ongelma on ollut olemassa jo pitkään, pitkään, niin pitkään että olisi jo pitänyt toimia. Niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti - ja kodeissa. Mutta sopiihan sitä jälleen kerran luvata.

On järkevämpää harjoittaa yhteistyötä eri hallintoalueiden välillä, kuin perustaa oma virasto esim. syrjäytyneille tai "syrjäytetyille", kuten haluat heitä nimittää. Se onkin parempi kysymys, että mitä tämä syrjäytettyjen virasto sitten konkreettisesti tekee? Että kun syrjäytetty syrjäytyy, niin ilmoitus virastolle, joka ryhtyy toimenpiteisiin ja ohjaa syrjäytyneen takaisin raiteille, käyttämällä syrjäytymisviraston omia räätälöityjä ohjelmiaan?

Poliittisten päättäjien tehtäväksi voi laskea tässä tilanteessa esim. ne mitä listasitkin eli opinto-ohjauksen lisäämisen, nuorisotyön ja koulun välinen yhteistyö, jne. Monilla kunnilla on nuorten työpajatoimintaa joka perustuu yksilövalmennukseen ja soveltuu useimmiten niille, joille perinteinen kouluopetus ei siinä vaiheessa sovellu. Ylempänä tästä olikin jo kommentoitu.

En muuten tiedä kuinka moni "syrjäytetyistä" tai syrjäytyneistä on maahanmuuttaja, eikä se minua tai juuri ketään muutakaan edes kiinnosta, sillä paljon kiinnostavampaa on mitä pitäisi tehdä, koska tipahtaminen tyhjän päälle on yhtä vaikea ja toivottoman tuntuinen tilanne olipa kyseessä maahanmuuttaja tai ei. En oikein ymmärrä ehdokkaan ällistelyä tästä asiasta, koska lopultahan jos maahanmuuttaja ei ole onnistunut kiinnittymään yhteiskuntaan ja se tekee hänelle ulkopuolisuuden tunteita, niin jää mysteeriksi miten vastaava aiheuttaisi ainakaan lievempää epäonnistumisen tunnetta ihan suomalaisella, jonka tulisi ikäänkuin automaattisesti sopeutua vallitsevaan yhteiskuntaan? Hänen kohdallaan kun asiaa ei voida selittää parhain päin kulttuurieroilla ja (piilo)rasismilla.

Joten kyllä se nuoren elämä on ihan yhtä arvokas ja putoaminen sattuu yhtä lailla ihonväristä tai kulttuuritaustoista riippumatta ja kun laitetaan nämä samojen toimenpiteiden piiriin, niin siinähän sitä oppivat tuntemaan toisiaan, jos jotain ennakkoluuloja maahanmuuttajalla suomalaisia kohtaan (=ne on rasisteja) tai suomalaisella maahanmuuttajia kohtaan (=ne ei kuulu tänne). Tämänlaisella yhteispelillä voitaisiin saavuttaa paljon. Mutta se, että taas pari kukkahattua saa suojatyöpaikan demarien jäsenkirjalla jossain erillisvirastossa, ei johda kuin lisäongelmiin. Tai no tietysti miten asian nyt ottaa, varmaan syrjäytymisviraston perustamisesta tulee hyvä mieli ja sieltä on takuulla luvassa komeita vuosiraportteja, jotka lähinnä kertovat että syrjäytymisvirastolle tarvittaisiin lisää rahaa ja henkilöstöresursseja, varmaan muutama sosiaalipolitiikan väitöskirjakin saataisiin aikaan. Syrjäytyisivätkö nuoret sitten yhtään vähempää tai pystyisikö paperille rakennettu pulju tekemään muuta kuin toimimaan kumileimasimena ja taulukkopankkina jo olemassaoleville toimijoille, onkin se mitä pitäisi miettiä, vaikka ajatus byrokratian paisuttamisesta kosmeettisen ratkaisun tuottamiseksi on demarista aina se hienoin idea.

Olen yh isukki. Nuorisotyötä takana reippaasti 20v ja erityispäivähoitoa 10v. Toimittajan retaleenakin olen ollut kolmessa paikkakuntani lehdessä. Kolme murrosikäistä teiniä.

Kannanottosi nuorten pahoinvoinnista on osuva. Miksi jeppe juo?

Loistava yhteiskunnallinen aloitus. Mutta ei mediaseksikäs.

Monia perheitä koskettava asia. En äänestä sua silti :)

Onko tässä taas tulevaisuuden nuori, joka tulee katoamaan?

Isoäidin NÄLKÄLAKKO lapsenlapsensa puolesta!

http://leijonarapu.ajatukseni.net/

Koko ongelman perussyy on maaseudun tyhjentäminen kaupunkien lähiöihin kasvottomaksi työvoimareserviksi,,nyt kun heitä ei enää tarvita,on kiva kerätä säälipisteitä sieltä ja täältä,vaikka juuri demarit"tappoivat talonpojan päivässä",,
Mitä järkevää tekemistä kaupugissa voisi olla 14-22 v nuorelle??voiko lähteä metsälle aamulla kotiovelta?Voiko lähteä laskemaan kalaverkot ?vai polttopuita hakemaan/tekemään ?Autonromuja rassaamaan ja testaamaan?

MITÄ HÄH ??????

Ollessani Helsingin Nuorten Kriisipisteellä vapaaehtoisena pari vuotta ja kuunneltuani nuorten ongelmia niin kyllä sieltä tuli yksi viesti ylitse muiden. Nuorten yksinäisyys, se ettei ole sitä omaa vanhempaa/aikuista oikeasti läsnä ja tukemassa ja ohjaamassa! Omalla tarkoitan aikuista joka rakastaa ja välittää.
Toki yhteiskunnallakin on osittainen vastuu mutta kyllä alaikäisen lapsen tukeminen ja lopullinen vastuu nuoresta kuuluu omille vanhemmille.
Päivi Lipponen:
”Valtuuston tehtävä on päättää vastuullinen virasto, näitä nuoria varten. Se on poliitikkojen tehtävä”.
Tuskin tästä virastosta löytyisi rakkautta mikä antaisi nuorille voimaa uskoa itseensä.
”Tilastokeskus arvioi, että koko maassa oli kadonneita 15-24 vuotiaita nuoria vuonna 2005 noin 14.000, siis Riihimäen tai Imatran kokoisen kaupungin verran”.
Olisin enemmän huolissani siitä että nuoret katoavat vanhemmiltaan ja vanhemmat katoavat nuoriltaan.

"Valtuuston tehtävä on päättää vastuullinen virasto, näitä nuoria varten. Se on poliitikkojen tehtävä."
Tähän lauseeseen kiteytyy sosialidemokratian ydin: ongelmat ratkaistaan poliitikkojen määräyksillä, virastoilla ja komiteoilla.
Tällainen ajatus on sanalla sanoen pelottava.

Käyttäjän harry2008 kuva

Hannan kommenttiin lisäten: onko tarkoituksellisesti käytetty ilmaisua "vastuullinen virasto", ovatko nykyiset SoTe-yksiköt "vastuuttomia"?

Jos ihan alkuperäiseen huoleen mennään, niin nuoret kuolevat rintamalle kun Paavon Putki tuo sodan suomeen.

Eduskunnan jälkeen kaikki ex-pääministerit eivät löydä itselleen mielekästä jatko-opiskelupaikkaa, eivätkä pääse töihin. Keitä he ovat? No Lipposia.

Helsingissä ikäluokasta tipahtaa arviolta 01.0 . Tämä luku kasvaa, kun otetaan huomioon Matti Vanhanen ja muut keskeyttäjät. Euroedustajien keskeyttämisprosentti on jopa 18 %.

Nämä pääministerit ja edustajat katoavat tilastoista. Helsingin kaupungista ei löydy virastoa tai viranomaista kenen vastuulla he ovat. Eikä sellaista virastoa olekaan.

On olemassa projekteja. Aikalisä-projekti ja juuri aloittava projekti, jossa yhteistyössä ovat nuorisotoimi, opetus-, sosiaali- ja terveysvirasto. On olemassa työpajatoimintaa ja oppisopimuskoulutusta.

Valtuuston tehtävä on päättää vastuullinen virasto, näitä varten. Se on poliitikkojen tehtävä.

----------------------------

Päivi Lipponen puhumassa nuorten ongelmista vakuuttaa yhtä paljon kuin Paavo Lipponen venäläisen energiayhtiön puuhamiehenä. Montako syrjäytynyttä nuorta Paavo Lipponen on palkannut venäläisen maakaasuyhtiön mainostoimistoon työhön? Vai onko niin että Paavo Lipposen työ venäläisen maakaasuyhtiön myyntimiehenä on niin henkilökeskeistä ettei tällä kertakaikkiaan ole aikaa eikä kiinnostusta palkata muita työntekijöitä. Näin eläkeläisen miljoonatulot eivät hyödytä laajempaa väestöpohjaa ja Päivi Lipponen jää soittelemaan vaalilehdillä verovaroja omiin projektihankkeihinsa.

Apro På Huusko. Pojastasi tulee yksi media-alan luuseri joukkoon joita mahtuu tusinaan kolmetoista. Hurraa!!!

Reaaliaika Tampereella on 1-2 vuotta. Kun jotain tapahtuu, vasta vuoden, kahden, kuluttua ko tapahtuma löytyy kaupungin tietokoneilta.

ISÄNPÄIVÄNÄ 9.11.2008

Mietin omaa isääni, joka menetti isänsä 2vuotiaana. Äiti sokeutui isäni ollessa 4vuotias ja kuoli kun isäni oli 6v. Siitä alkoi elämänkoulu vieraissa majoissa. Hän oppi tekemään työtä ja pelkäämään Jumalaa. Minkäänlaiseen koulutukseen ei ollut mahdollisuutta, oli tehtävä työyä ansaitakseen elantonsa. Isäni on nyt 83 vuotias vanhus.
Hänen vointinsa on heikko. Vain yksi toive, nähdä tyttären pojan poika ja sitten päästä ikuseen lepoon.
Toive ei toteudu, lapsi on sijoitettuna Varkaudenkaupungin ylläpitämään perhetukikotiin.
Lastensuojelun mielestä, tilanne hämmentäisi vain lasta. Isoukki haluaisi siunata pienokaisen ennen kuolemaansa. Se on kuitenkin liikaa pyydetty.
Mietin omaa poikaani, tyhjää isän syliä. Lapsi tarvitsisi isän syliä, jota vaille hän nyt jää.
Ei ole ollut poikanikaan elämä sellainen, jota hänelle toivoin.
Hänen kohtalokseen koitui vammautuminen 16 vuotiaana. Puolitoista viikkoa pidin häntä kädestä KYS:n teho-osatolla, ennekuin tajunta palautui.
Hän suoritti ammattikoulun toipumisensa jälkeen. Vaikea rasitusastma johti sitten eläkkeelle.
Perhe ja varsinkin lapsi olivat suuri ilo, kaiken koetun jälkeen.
Jälleen kerran hänen elämänsä romutettiin täydellisesti. Lapsi riistettiin pois. Vanhemmat hoitivat lasta hyvin ja hän kehittyi ikäkäyräänsä edellä. Lapsen erikoinen lahjakkuus näyttää mielipiteensä kehonkielellä, koitui häntä ja vanhempia vastaan.
Lastensuojeluun palkatuilla henkilöillä ei ollut kykyä/tahtoa lukea lasta.
Sijoitukseen vietäessä lapsi oli 1v 8kk vanha.
Lapsen emotionaalisen kehityksen kannalta erittäin tärkeä ikä.
Kiintymys suhteet syntyvät tässä iässä. Kehen lapsi voi kiintyä vieraiden hoitajien tyydyttäessä vain rutiini tarpeet vai olisiko oikeampi ilmaisu talontapojen noudattaminen.
Näin on asiat Suomi-nimisessä hyvinvointi yhteiskunnassa.
Isäni nauttii hoidon puutteesta vuodeosastolla. Insuliinidiabeetikolle saa käydä miten tahansa, viimeisin ruokailu on klo 18.00, iltapalaa ei tule.
Poikaani ympäröi tuskantäyttämä tyhjyys, koti on autio. lapsi on poissa.
Poikani poika kärsii sijoituksessa. Mikään ei voi pyyhkiä erokuvia mielestä.
Lapsi polvillaan, anoen suurin silmin: ottakaa mukaan!
Lapsen itku lattialla kerta toisensa jälkeen, kun on ymmärtänyt ettei vanhemmat ota mukaan.
Miten käy sitten, kun pitää aloittaa koulu tai pitäisi sitoutua aikanaan omaan perheeseen.
Kukahan kantaa vastuun, sijoitustilanteessa sen lupasi kantaa lastensuojelu.
Isänpäivää teille kaikille, ajatelkaa isyyden oikeutusta. Sitä ei suoda kaikille!

Kirjoita uusi kommentti

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja